Maanantaina olimme viinikellarissa (bodega, he sanovat) pullottamassa viinejä. Mutta tällä kertaa hieman eri tavalla kuin aiemmin, sillä viinit olivat menossa tutkittavaksi. Erilajeista viimevuonna valmistetuissa viineissä saattoi olla esim. Mildew- sienitauti. Ja jos oikein ymmärsin, niistä tutkitaan happamuus-, sieni- ja alkoholimääriä. Tapa, jolla pullotimme oli enemmän niin sanotusti perinteinen, letkun toinen pää viinipulloon ja toinen puhtaaseen pulloon ja imaisu niin viiniä alkoi tulla. Homma oli välillä aika kuvottavaa, sillä viinit olivat osa melkein homeessa.. Mutta pääasiassa saimme hyvät naurut kun arvoimme kuka joutuu tekemään seuraavan! Korkki laitettiin käsipelin toimivalla laitteella pulloon. Kahden tason väliin laitettiin pullo, jonka päälle korkki ja 2cn kolikko (estämään korkin hajoaminen) ja kahvasta vetämällä korkki pulloon. Tässä hommassa vierähti nopeasti päivä!
Tiistaina 7.6. olin koko päivän pellolla kiinnittämässä rypäleitä tukilankoihin. Olo alkoi olla jo haikea, koska tiesin, että se oli viimeinen päivä pellolla näiden tyyppien kanssa. Tino oli varta vasten sanonut, että keskiviikon minä olen heidän kanssaan pellolla. Ja totta kai minä olen! He ovat huippua seuraa, vaikken kaikkea ymmärräkään mistä puhutaan! Mutta aika hyvin olen kartalla milloin puhutaan vakavista asioista ja milloin ei. Ja hyvät naurut siellä ainakin aina saa!
Tämän viikon päivät ja illat menivät sellaista vauhtia, etten meinannut pysyä mukana! Oli niin paljon tekemistä! Ja tietysti olin jättänyt kaiken viimetippaan.. Halusin lähettää osan tavaroista laatikossa Suomeen, sillä kaikki ei olisi mitenkään mahtunut rinkkaan. Angela selvitteli kuriirifirmoja ja minä kävin paikallisessa postissa (Correos) kysymässä hintoja. Yllätyin, että vaikka siellä(kään) ei puhuttu englantia sain selvitettyä asiani! Eli olen siis jotain oppinut!
No, mutta netistä löytyi Ecoparcel- yhtiö, joka oli jonkun verran halvempi kuin posti. Tein tilin sinne, mutta kun selvitin asioita enemmän, yhtiön kautta ei voinutkaan lähettää viiniä, (mitä tietenkin olin lähettämässä). Ongelmaksi tuli myös paketin noutaminen, sillä yleensä asuntolassa on joku, mutta siltä varalta ettei siellä sillä hetkellä olekaan kukaan antamassa pakettia kuriirille, en uskaltanut ottaa riskiä.
Olin jo menossa postiin viemään paketin kalliimmalla kun meillä oli Rubenin, Conchan ja Ramonin kanssa viimeinen näkeminen ja he kertoivat, että aivan asuntolan vieressä oli kuriirifirma nimeltä SEUR. Jes! Kävimme kysymässä hintoja ja sain lähetettyä 10kg n. 50 eurolla. Ei ehkä kaikkein edullisin, mutta halusin jo eroon siitä laatikosta!
Ja se mitä tänne lähtiessäni mietin, onko jotain liikaa tai jäikö jotain puuttumaan.. Lämpimiä vaatteita oli aivan liikaa! Mutta muuten suurin piirtein oli kaikki tarpeellista. Melkein kaiken olisi kyllä saanut ostettua paikan päältäkin, mutta en halunnut tuhlata rahaa, joten mieluummin kannoin vähän enemmän. Ja tietysti tuliaisia, viinejä ja muita ostaessa/saadessa, tilaa rinkassa ei kuitenkaan ollut tarpeeksi ja siksi lähetin paketin kotiin. Sillä tavalla ei myöskään tarvinnut liikaa miettiä mitä voi ostaa ja mitä ei. Tämän olin päättänyt jo tänne lähtiessä.
Saman päivän iltana hyvästelin Conchan, Ramonin ja Rubenin, jotka kaikki olivat aivan mahtavia minulle! Varsinkin Conchan apu ja mielenkiintoiset keskustelunaiheet jäävät ikuisesti mieleeni. Toivottavasti pääsen vielä joskus tapaamaan heitä!
Keskiviikkona 8.6. kävimme vielä hetken pellolla, jonka jälkeen menimme taas kellariin tekemään loppuun viinien pullotukset. Huomasin myös aiemmin viikolla, että sormukseni oli muuttuneet hopeasta tummanharmaaksi. Ja kun kysyin asiaa se johtui kuulemma sulfaatista kasveissa. Ei minulle ollut tullut mieleenkään, että kasveja napsutellessa tukilankoihin ne värjäisivät kaikki korut. No, opinpahan. Ja saa ne tummumat kuulemma pois jollain aineella.
Olo alkoi olla jo todella haikea. Varsinkin viimeinen kuukausi meni niin nopeasti, etten kerennyt edes tajuta! Uskomatonta, että nyt olen jo lähdössä pois! Keskiviikkoiltana näimme joitain työkavereita, jotka eivät olisi olleet enää torstaina töissä kun oli minun viimeinen päiväni. Vihaan jäähyväisiä! Olen todella yllättynyt miten intensiivinen kaksi kuukautta tästä tuli, kuinka löysin niin hyvän ystävän ja tapasin muitakin mahtavia ihmisiä, jotka tulen muistamaan aina! Ja kuulemma takaisin täytyy tulla, niin pian kuin mahdollista! Lentolippujen ostamiseen ei kuulemma tarvitse myydä kuin 14 laatikkoa viinirypäleitä! Heh!
Rypäleet kasvoivat kovaa vauhtia!
Tuli siis torstai 9.6. Angela haki minut aamulla asuntolalta rinkkoineni ja menimme töihin. Itkua ei oikein voinut enää pidätellä.. Teimme viimeisen fenologyn. Ja ehdin jopa nähdä kukinnan jälkeisen vaiheen! Mahtavaa!
Iltapäiväksi oli järjestetty pientä syötävää ja juotavaa, kuulemma minun kunniakseni. Olin todella otettu! Söimme ja joimme, jonka jälkeen hyvästelin raskain mielin työkaverini ja Angela ja Maria lähtivät viemään minua Vigoon, josta lento aamulla lähti. Mietin jo, että jos työkavereille heippojen sanominen on näin vaikeaa, mitä se tulee olemaan Angelan kanssa!
Mutta onneksi tiedän, että tämä ystävyys tulee säilymään! Ja yhteydenpito on nykyään niin helppoa. Mutta tulen myös kaipaamaan elämää Ourensessa. Tämä kokemus oli hieno. Opin niin paljon uutta, sain hienon työkokemuksen, mutta ennen kaikkea kaikkien niiden huikeiden ihmisten vuoksi tämä oli ainutkertaista! Ja aivan varmasti, kun minulla on siihen mahdollisuus palaan takaisin!
Tämä oli sitten tässä. Kiitos!
Kokemuksia Galiciassa 