Viimeinen viikko…

Oletus
Viimeinen viikko…

Maanantaina olimme viinikellarissa (bodega, he sanovat) pullottamassa viinejä. Mutta tällä kertaa hieman eri tavalla kuin aiemmin, sillä viinit olivat menossa tutkittavaksi. Erilajeista viimevuonna valmistetuissa viineissä saattoi olla esim. Mildew- sienitauti. Ja jos oikein ymmärsin, niistä tutkitaan happamuus-, sieni- ja alkoholimääriä. Tapa, jolla pullotimme oli enemmän niin sanotusti perinteinen, letkun toinen pää viinipulloon ja toinen puhtaaseen pulloon ja imaisu niin viiniä alkoi tulla. Homma oli välillä aika kuvottavaa, sillä viinit olivat osa melkein homeessa.. Mutta pääasiassa saimme hyvät naurut kun arvoimme kuka joutuu tekemään seuraavan! Korkki laitettiin käsipelin toimivalla laitteella pulloon. Kahden tason väliin laitettiin pullo, jonka päälle korkki ja 2cn kolikko (estämään korkin hajoaminen) ja kahvasta vetämällä korkki pulloon. Tässä hommassa vierähti nopeasti päivä!

 

Tiistaina 7.6. olin koko päivän pellolla kiinnittämässä rypäleitä tukilankoihin. Olo alkoi olla jo haikea, koska tiesin, että se oli viimeinen päivä pellolla näiden tyyppien kanssa. Tino oli varta vasten sanonut, että keskiviikon minä olen heidän kanssaan pellolla. Ja totta kai minä olen! He ovat huippua seuraa, vaikken kaikkea ymmärräkään mistä puhutaan! Mutta aika hyvin olen kartalla milloin puhutaan vakavista asioista ja milloin ei. Ja hyvät naurut siellä ainakin aina saa!

WP_20160609_029

Tämän viikon päivät ja illat menivät sellaista vauhtia, etten meinannut pysyä mukana! Oli niin paljon tekemistä! Ja tietysti olin jättänyt kaiken viimetippaan.. Halusin lähettää osan tavaroista laatikossa Suomeen, sillä kaikki ei olisi mitenkään mahtunut rinkkaan. Angela selvitteli kuriirifirmoja ja minä kävin paikallisessa postissa (Correos) kysymässä hintoja. Yllätyin, että vaikka siellä(kään) ei puhuttu englantia sain selvitettyä asiani! Eli olen siis jotain oppinut!

No, mutta netistä löytyi Ecoparcel- yhtiö, joka oli jonkun verran halvempi kuin posti. Tein tilin sinne, mutta kun selvitin asioita enemmän, yhtiön kautta ei voinutkaan lähettää viiniä, (mitä tietenkin olin lähettämässä). Ongelmaksi tuli myös paketin noutaminen, sillä yleensä asuntolassa on joku, mutta siltä varalta ettei siellä sillä hetkellä olekaan kukaan antamassa pakettia kuriirille, en uskaltanut ottaa riskiä.

Olin jo menossa postiin viemään paketin kalliimmalla kun meillä oli Rubenin, Conchan ja Ramonin kanssa viimeinen näkeminen ja he kertoivat, että aivan asuntolan vieressä oli kuriirifirma nimeltä SEUR. Jes! Kävimme kysymässä hintoja ja sain lähetettyä 10kg n. 50 eurolla. Ei ehkä kaikkein edullisin, mutta halusin jo eroon siitä laatikosta!

Ja se mitä tänne lähtiessäni mietin, onko jotain liikaa tai jäikö jotain puuttumaan.. Lämpimiä vaatteita oli aivan liikaa! Mutta muuten suurin piirtein oli kaikki tarpeellista. Melkein kaiken olisi kyllä saanut ostettua paikan päältäkin, mutta en halunnut tuhlata rahaa, joten mieluummin kannoin vähän enemmän. Ja tietysti tuliaisia, viinejä ja muita ostaessa/saadessa, tilaa rinkassa ei kuitenkaan ollut tarpeeksi ja siksi lähetin paketin kotiin. Sillä tavalla ei myöskään tarvinnut liikaa miettiä mitä voi ostaa ja mitä ei. Tämän olin päättänyt jo tänne lähtiessä.

Saman päivän iltana hyvästelin Conchan, Ramonin ja Rubenin, jotka kaikki olivat aivan mahtavia minulle! Varsinkin Conchan apu ja mielenkiintoiset keskustelunaiheet jäävät ikuisesti mieleeni. Toivottavasti pääsen vielä joskus tapaamaan heitä!

Keskiviikkona 8.6. kävimme vielä hetken pellolla, jonka jälkeen menimme taas kellariin tekemään loppuun viinien pullotukset. Huomasin myös aiemmin viikolla, että sormukseni oli muuttuneet hopeasta tummanharmaaksi. Ja kun kysyin asiaa se johtui kuulemma sulfaatista kasveissa. Ei minulle ollut tullut mieleenkään, että kasveja napsutellessa tukilankoihin ne värjäisivät kaikki korut. No, opinpahan. Ja saa ne tummumat kuulemma pois jollain aineella.

WP_20160605_026

Olo alkoi olla jo todella haikea. Varsinkin viimeinen kuukausi meni niin nopeasti, etten kerennyt edes tajuta! Uskomatonta, että nyt olen jo lähdössä pois! Keskiviikkoiltana näimme joitain työkavereita, jotka eivät olisi olleet enää torstaina töissä kun oli minun viimeinen päiväni. Vihaan jäähyväisiä! Olen todella yllättynyt miten intensiivinen kaksi kuukautta tästä tuli, kuinka löysin niin hyvän ystävän ja tapasin muitakin mahtavia ihmisiä, jotka tulen muistamaan aina! Ja kuulemma takaisin täytyy tulla, niin pian kuin mahdollista! Lentolippujen ostamiseen ei kuulemma tarvitse myydä kuin 14 laatikkoa viinirypäleitä! Heh!

WP_20160609_017

Rypäleet kasvoivat kovaa vauhtia!

Tuli siis torstai 9.6. Angela haki minut aamulla asuntolalta rinkkoineni ja menimme töihin. Itkua ei oikein voinut enää pidätellä.. Teimme viimeisen fenologyn. Ja ehdin jopa nähdä kukinnan jälkeisen vaiheen! Mahtavaa!

Iltapäiväksi oli järjestetty pientä syötävää ja juotavaa, kuulemma minun kunniakseni. Olin todella otettu! Söimme ja joimme, jonka jälkeen hyvästelin raskain mielin työkaverini ja Angela ja Maria lähtivät viemään minua Vigoon, josta lento aamulla lähti. Mietin jo, että jos työkavereille heippojen sanominen on näin vaikeaa, mitä se tulee olemaan Angelan kanssa!

Mutta onneksi tiedän, että tämä ystävyys tulee säilymään! Ja yhteydenpito on nykyään niin helppoa. Mutta tulen myös kaipaamaan elämää Ourensessa. Tämä kokemus oli hieno. Opin niin paljon uutta, sain hienon työkokemuksen, mutta ennen kaikkea kaikkien niiden huikeiden ihmisten vuoksi tämä oli ainutkertaista! Ja aivan varmasti, kun minulla on siihen mahdollisuus palaan takaisin!

Tämä oli sitten tässä. Kiitos!

WP_20160609_032

 

Toiseksi viimeinen viikko

Oletus

Tämä viikko on ollut niin haipakkaa, että en ole ehtinyt edes päivityksiä tekemään! Mutta nyt aloitan maanantaista 30.5.

Jatkamme sittenkin kasvitautien kartoittamista ja kartan päivitystä. Joten maanantaina olimme pellolla jatkamassa siitä mihin edellisellä viikolla jäimme. Joillain riveillä tuntui olevan melkein jokaisessa kasvissa jonkin taudin merkkejä, lähinnä sienien aiheuttamia. Mutta valtaosa oli kuitenkin terveitä. Ja ilmeisesti vähäiset sieni-infektiot eivät välttämättä vaikuta sadon laatuun. Kävimme myös pikaisesti Emilian, Angelan, Alfonzon, joka on aseman eläkkeelle jäämässä oleva viininvalmistuksen asiantuntija sekä Elviiran, joka tuli Leiroon töihin muutama viikko sitten, läheisellä pellolla katsomassa erilaisia viruksen aiheuttamia viotuksia. Sillä jostain syystä sillä pellolla oli niitä paljon!

WP_20160530_005

Otimme näytteitä eli varsia pahimmista kasveista. Ja luultavasti ne tutkitaan aseman laboratoriossa.

Visiitti oli pikainen ja kun palasimme takaisin asemalle minä jatkoin pellolla rypäleiden kiinnittelyä tukinaruihin. Se on mukavaa hommaa, saa olla pihalla auringonpaisteessa eikä työ sinänsä ole kovinkaan fyysisesti raskasta, joten pari-kolme tuntia menee nopeasti!

WP_20160526_003

Tiistaina 31.5. aloitin taas aamulla pellolla rypäleiden laittamista tukikeppeihin kun minulle kerrottiin, että valokuvaaja lehteä varten tulee sinä päivänä ottamaan kuvat. Onneksi tällä kertaa aamupäivällä enkä ollut ehtinyt taas palaa auringossa! Kuvaussessio oli nopea, jonka jälkeen Alfonzo vei minut, Angelan ja Marian lähellä olevalle viinitilalle. Aluetta kutsutaan kultaiseksi alueeksi, sillä siellä kasvaa Leiron alueen parhaat viinirypäleet. Siksi parhaat, että ilmasto on juuri oikea. Rypäleet kasvavat rinteissä, joissa niiden valon saanti sekä ilmeisesti myös kosteuden määrä ovat optimaaliset. Ja paikka oli huikea! Ennenvanhaan tilan pitäjät asuivat talossa, mutta tällä hetkellä asunto on vuokrattu työntekijöille. Aika mahtava paikka asua ja tehdä töitä!

WP_20160531_005

WP_20160531_007

Sisällä yläkerrassa oli rypäleiden ns. puhdistamiseen (joka erottelee suurimmat puuosat rypäleistä) sekä puristamiseen tarkoitetut suuret koneet. Käsittääkseni yläkerrasta kellarikerrokseen asti meni putket, joiden kautta neste valui kellarissa oleviin sammioihin. Sammiot olivat valtavat! En muista nyt kuinka monta litraa niihin meni, mutta useampi!

Tilan mies kertoi käymisprosesseista sekä tilasta itsestään. Käännökset jäivät nyt hieman vajaiksi ja ymmärrän kyllä! Asiaa oli todella paljon ja Angelan täytyi keskittyä kuuntelemaan sillä nämä asiat kuuluivat myös hänen tulevaan toimenkuvaansa asemalla. Ja koska viikko on tosiaan ollut aika kiireinen emme ole vielä ehtineet palata tämän viinitilan asioihin. Toivottavasti ehdimme vielä myöhemmin!

Maisemat ja paikka olivat siis hulppeat!

Iltapäivällä jatkoin taas rypäleiden kiinnittelyä tukinaruihin. Tino opetti myös hyvin tärkeän asian; kuinka ruohonkorresta tehdään pilli, joka kuulostaa ihan sorsapilliltä. Ja oli hauskaa! Nämä ihmiset ovat ottaneet minut niin hienosti mukaan omaan porukkaansa, että täältä lähteminen tulee olemaan haikeaa!

Keskiviikko 1.6. olikin sitten koko päivä rypäleiden kiinnittelyä. Sitä hommaa nimittäin riittää! Eikä haittaa yhtään! Koko viikko on ollut hellettä, joten nautin siitä, että saan olla pihalla koko päivän!

Torstaina 2.6. oli taas vuorossa fenology. Ja nyt, kyllä! Kukkia oli!!

 

 

Perjantai 27.5.

Oletus

Perjantaina menimme Emilian, Marian ja Angelan kanssa Monteferron kylään, tilalle, jossa kasvatetaan rypäleitä klooneista, jotka ovat samoista lajikkeista kuin työpaikallamme Leirossa. Kävimme ottamassa näytteitä maaperästä sekä kasveista. Näytteet tutkitaan ja vertaillaan Leirossa kasvaviin rypäleisiin. Mitä eroja on kasvutavassa ja maaperässä ja miten ne vaikuttavat eri lajeihin. Mielenkiintoista! Paikka oli vähän samantapainen kuin meidän Seppälän koulutila Kajaanissa. Siellä oli suuret pellot, joissa kasvoi myös omenapuita rypäleiden lisäksi. Sekä lehmiä, jotka olivat ihan yhtä uteliaita kuin suomalaisetkin lehmät! Paikka toimii myös opetustilana.

Näytteitä maaperästä otettiin noin kymmenestä eri kohdasta, jokaisesta kaksi. Sekä nippu jo valmiiksi leikattuja rypäleen taimia.

Pellon yläpuolella oli myös siitepölyä mittaava laite. Eräs tutkimusryhmä selvittää tällä laitteella kuinka paljon mitäkin siitepölyä liikkuu ilmassa. Sekä myös sitä mitkä kasvit olisivat kaikkein hyödyllisimpiä rypäleiden tuotannolle. Laite mittaa myös sen mitkä lajit allergisoivat eniten, jolloin myös allergiset voivat välttää omilla pelloillaan tiettyjä kasveja.

WP_20160527_018

Siitepölyn mittauslaite

Vielä yksi kuva lehmistä…

WP_20160527_009

Keskiviikko 25. & torstai 26.

Oletus
Keskiviikko 25. & torstai 26.

Keskiviikkona olikin sitten parempi sää ja pääsimme jatkamaan kartan tekoa pellosta. Maria laski rivejä ja kasveja, Angela otti kuvia viotuksista ja merkkasi ne vihkoon, minä laitoin nauhalla merkin sitä mukaa kasviin. Sitten Angelan piti lähteä johonkin kokoukseen ja minä jäin ottamaan loput kuvat ja merkkaamaan kasveja. Oli mukava kun sain tehdä ihan itsenäisesti hommia, että luotettiin, että osaan ottaa kuvat oikeista taudeista ja merkata ne oikein ylös.

Iltapäivällä menin laittamaan kasvihuoneeseen kastelujärjestelmät päälle. Maria näytti ensin miten ne laitetaan. Ensin piti laittaa toisen puolen pöydät päälle ja odottaa, että ne ovat täynnä ja sitten vasta toinen puoli. Sitten vain seurasin, että kaikki sujui. Ja välillä ei sujunutkaan. Joidenkin pöytien alta oli otettu putket irti ja vesi tulikin kovalla paineella suoraan lattialle. Piti siis ryömiä pöytien alla ja liittää putket takaisin yhteen niin jo taas toimi. Siinäpä se iltapäivä melkein sitten menikin.

 

Torstaina oli taas fenologyn aika. Nyt teimme kierroksen nopeasti sillä lähes kaikki rypäleet olivat kasvuvaiheessa H. Olin jo toivonut, että olisin nähnyt kukintoja, mutta ei vielä. Ehkä ensi viikolla sitten!

 

 

WP_20160519_004

Kasvuvaihe H.

Iltapäivällä menin pelolle laittamaan (samalla työkalulla millä laitoin tukikeppejä rypäleisiin) rypäleitä kiinni tukilankoihin mitkä oli vedetty jokaisen rivin kohdalle. Päivä oli todella kuuma enkä ollut muistanut ottaa aurinkorasvaa mukaan…

Ja taas olin hauskassa tilanteessa. Juan, paikan pomo, oli aiemmin jo sanonut, että minusta tehdään jossain vaiheessa lehtijuttu. No, sen piti olla jo edellisenä päivänä keskiviikkona, mutta se peruttiinkin. Ja torstai iltapäivänä kuulimme, että se onkin sinä päivänä Ourensessa ja, että voimme Angelan kanssa lähteä hieman aiemmin töistä, että ehdimme vähän valmistautua. Mikä olikin todella hyvä juttu, sillä ollessani sen torstai iltapäivän auringossa, ilman aurinkovoidetta, olin palanut naamasta… Kyllä mieltä lämmitti ajatus mennä lehtihaastatteluun! Mutta se meni hyvin. Toimittaja (joka ei puhunut juurikaan englanti) kyseli mitä olen tykännyt olla, miksi tulin juuri tänne, aionko käyttää oppimaani hyödyksi palatessani kotimaahani jne. Ja Angela tulkkasi. Hän kysyi myös minun koulutus- ja työhistoriastani sekä suomalaisesta koulutusjärjestelmästä yleensä. Ja lopuksi selvisi, että kuvat otetaankin vasta maanantaina, huh! Lehden nimeä en siinä häpäkässä muistanut edes kysyä, mutta kunhan kuvat on otettu ja lehti on painettu se ostetaan minulle. Jännää!

 

Tiistai 24.

Oletus
Tiistai 24.

Tiistaina jatkoimme sittenkin vielä maanantaina aloitettua tautikartoitusta pellolla. Otimme lisää rivejä karttaan ja laajensimme aluetta mitä alamme (tai he alkavat) seuraamaan. Jossain vaiheessa valokuvien ottaminen sekä kartan tekeminen kaatosateessa alkoi olla jo hieman haastavaa, joten kartoitimme sen minkä pystyimme ja lähdimme sisälle jatkamaan muita hommia.

Sisällä jatkoin lukemista sienitaudeista. Ja tällaista opin:

Useimmat sienet kasvavat haarautuneina, ohuina rihmastoina. Kasvu ei yleensä ole kokonaista vaan sienen keskus jää avonaiseksi, jolloin se pystyy ottamaan tartuttamansa kasvin ravintoaineita omiin soluelimiinsä. Tästä syystä sieni pystyy säätelemään ravintoaineiden määrää ja annostusta organismin sisällä. Tämä antaa sienelle geneettisen joustavuuden, jollaista ei muissa organismeissa ole havaittu. Rihmamainen kasvutapa antaa myös mahdollisuuden kiinnittyä kasvin soluseinämiin. Tämä yhdistettynä sienen hajottavaan voimaan sekä valtavaan itiöiden tuottamiseen auttaa ymmärtämään miksi sienet ovat vallitseva taudinaiheuttaja kasveissa.

Botrytis cinerea (sienilaji): Toisin kuin monet taudinaiheuttajat rypäleissä, B.cinerea ei ole erikoistunut rypäleisiin, mutta aiheuttaa silti laajaan osaan rypäleistä vaurioita. Itiöt leviävät muista kasveista sattumalta rypäleisiin. Mitä aiemmin sienen viotukset havaitaan sitä todennäköisempää on, että sieni on talvehtinut maan alla sairastuneissa varsissa. Itiöt voivat kehittää rihmastoa lehdissä, kuoressa sekä muumioituneissa hedelmissä. Yleensä tartunnat kehittyvät vanhenevissa kukkien osissa. Jos jäännöksiä vanhoista kasveista on jäänyt kiinni kasvavaan versoon, voivat ne saastuttaa uudet versot myöhemmin kasvukaudella. Toiset tartunnan lähteet voivat tulla piilevistä tartunnoista, jolloin rihmasto läpäisee nuorten vihreiden marjojen suoniston. Myöhemmin sieni tulee epäaktiiviseksi kunnes hedelmien happamuus ja muut yhdisteet vähenevät kypsymisen aikana. Kosteissa olosuhteissa kesällä ja syksyllä sienet nousevat esiin. Pitkään jatkuneissa kosteissa olosuhteissa tartunta voi nopeasti kehittyä sieniryppäiksi, joissa myös toiset taudit kuten Penicillum, Aspergillus, Cladospormium ja Acetobacter voivat kehittyä.

Monet hedelmähyönteiset kuten esimerkiksi European grape berry- koi sekä light-brown apple- koi voivat lisätä taudin kehittymistä levittämällä B. cinereaa.

Kasvukauden aikana kasvin fysiologiset muutokset voivat lisätä alttiutta sienitaudeille. Mikrorepeämiä kehittyy kasvin ilmarakojen ympärille, joka tarjoaa mahdollisuuden sienen läpimenemiselle ja kasvin ravinteiden vapauttamiselle, joka taas auttaa itiöiden leviämisessä. Itiöt tarttuvat helpoiten kiinni rypäleen vahamaiseen pintaan. Vahamaisuuden lisääntyminen näkyy parhaiten siellä missä rypäleet painautuvat ja hankautuvat toisiaan vasten. Myös rypäleiden nopea suureneminen sadekaudella voi aiheuttaa halkeilua ja mehun valumista ulos, joka edesauttaa sienen nopeaa kehittymistä.

Itämisen jälkeen itiöt tuottavat yhden tai useamman bakteeriputken, joka kasvaa ulos itiöseinästä. Hedelmän lävistäminen tapahtuu pian sen jälkeen, useimmiten mikrohalkeamista kuoressa. Riippuen ilmankosteudesta ja lämpötilasta itiöt kehittyvät muutamassa päivässä tai viikossa.

Valkoisenharmaa väri (harmaahome) uusissa itiöissä kuvaa useimpia Botrytis sairauksia. Myöhemmin itiöt muuttuvat ruskeiksi ja ovat niin tiheään kasvaneet, että voivat näyttää kasvinvarrelta. Infektion alussa valkoiset rypäleet voivat olla violetinsävyisiä, mutta lopulta kaikki sairastuneet hedelmät muuttuvat ruskeiksi.

Siinäpä se iltapäivä sitten menikin. Hurjan mielenkiintoista!

Koska tästä aiheesta ei nyt ole kuvia, niin tässäpä maisemakuva aiemmalta päivältä!

WP_20160520_001

Ourense kauempaa katsottuna

 

 

 

Maanantai 23.5.

Oletus

Tänään saimme uuden seurantatehtävän liittyen rypäleisiin. Nyt alamme seuraamaan tietyllä pellon alueella olevien rypäleiden mahdollisia virus- tai sienitartuntoja. Kävimme läpi 14 riviä rypäleitä ja katsoimme näkyykö merkkejä jonkinlaisesta viotuksesta. Samalla teimme alueesta karttaa, johon merkattiin jokainen rivi ja kuinka monta kasvia sillä rivillä oli. Jos jossain näkyi viotusta se merkattiin ylös sekä laitettiin myös merkki itse kasviin nauhalla.

 

Ja kyllähän niissä näkyi. Aika monessakin oli jonkinlaisen sienen aiheuttamaa viotusta, pääasiassa Botrytisin, Mildew powderyn tai Black rotin, josta jo aiemmin kerroinkin. Joissain arvelimme olevan myös virustartunnan. Vaikeaa tässä oli se, että minkä tahansa taudin alkuvaiheessa merkit ovat hyvin samanlaiset kuin esimerkiksi ihan harmittomissa hyönteisten tekemissä viotuksissa. Joten varmaksi kaikista ei voinut sanoa, oliko niissä mitään tautia vai ei. Ja viruksien varalta tehdään vielä tarkempia testejä laboratoriossa, koska ulkonäön perusteella virusta ei pysty tarkasti määrittelemään. Monissa kasveissa näkyi myös hyönteisten tekemiä kupruja, (joista aiemmin olikin jo kuvia) jotka ovat siis harmittomia. Mutta joissain tapauksissa voi olla, että hyönteiset levittävät virusta, joka voi sitten saastuttaa myös kasvin. Tämä seuranta sattuikin sopivasti juuri sen jälkeen kun olin lukenut näistä asioista! Ja lukemisesta oli hyötyä! Pistin merkille esimerkiksi sen, että erilajikkeiden kasvit olivat terveempiä kuin toiset vaikka ne sijaitsivat vierekkäin. Eli jotkin lajit kestävät siis muita paremmin sienitauteja. Ja yksi asia oli myös se, että rypäleiden ympärillä kasvoi paljon rikkakasveja, jotka voivat edesauttaa taudin leviämistä muihin kasveihin. Itseasiassa juuri samaan aikaan eräs työntekijä oli koneella ajamassa käytäviä puhtaaksi..joten nyt ainakin niistä ylimääräisistä kasveista päästiin.

WP_20160523_006

Luultavasti viruksen aiheuttama

Tämä on todella mielenkiintoinen aihe! Harmi, että aika loppuu minulta kesken, koska tämä tarkistus tehdään noin 15 päivän välein. Joten en välttämättä ehdi tämän enempää tässä projektissa ollakaan.

Ja tämän päivän osalta kuvat ehkä kertovat enemmän kuin tuhat sanaa…

WP_20160523_016

Hyönteisten munia, harmittomia jos eivät kanna virusta.

WP_20160523_014

Hyvin selkeä merkki Black rotista.

WP_20160523_031

Siistityt käytävät

Torstai 19. 5. & perjantai 20. 5.

Oletus

Torstaina oli taas vuorossa joka viikkoinen ”fenology” eli kierros pellolla tarkistamassa kasvuvaihe. Sitä ennen pakkasimme muutamia taimia kasvihuoneesta laatikoihin lähetettäväksi toisaalle.

WP_20160519_001

Tällainen viritelmä kasvien kuljetukseen.

Pellolla muutos oli taas huimaa! Rypäleet kasvavat kovaa vauhtia ja ensiviikolla jotkin lajikkeet kukkivatkin jo varmasti! Mutta huomasimme myös yhdessä kasvissa merkkejä juurikin siitä sienitaudista, josta aiemmin olin lukenut, black rotista. En tiedä vielä mitä asian suhteen tehdään, sinä päivänä emme vielä ehtineet tehdä muuta kuin kertoa Emilialle löydöstä. Joidenkin kasvien lehdissä oli myös kummallisia kupruja, mutta ne ovat kuulemma jonkin hyönteisen aiheuttamia eivätkä ole haitaksi itse kasville tai rypäleiden tuotannolle.

Opin myös, että rypäleiden varret, ne jotka näyttävät ihan laholta puulta, ovat siis myös sitä. Puu kehittää joka vuosi talven ajaksi suojakerroksen varren ympärille ja keväällä kuori haurastuu ja hilseilee pois. Eli kasvi luo tavallaan nahkansa joka vuosi! Yhdessä kasvissa ei ollut juurikaan vielä uusia versoja eikä varren päällimmäinen kuori ollut vielä ollenkaan haurastunut, joten voi olla, että kyseisessä kasvissa on jokin tauti jonka vuoksi se ei tee uusia versoja eikä myöskään siitä syystä ”pudota” kuortaan. Tämä oli vain arvailua, emme tienneet tarkkaan missä oli syy heikkoon kasvuun.

Iltapäivällä kun Maria ja Angela ajoivat tietoja kasvuvaiheista koneelle minä menin kasvihuoneeseen jatkamaan taimien tiivistämistä sekä uudelleen istutusta. On ollut edelleen todella mukavaa työskennellä tässä paikassa! Aika on mennyt todella nopeasti ja olen jo nyt oppinut niin paljon uutta, etten varmasti muista kaikkea edes täällä kirjoittaa! Ihmiset ovat todella hauskoja ja mukavia ja monet ovat sanoneet, että mikä ihmeen kahden kuukauden työssäoppiminen, sinun pitäisi olla vähintään vuosi täällä! Mikä on varmasti totta, sillä tavalla näkisi koko tuotannon kaaren. Mutta olen kyllä jo hyvin tyytyväinen tähänkin määrään mitä saan olla täällä!

WP_20160519_010

Perjantaina olikin sitten kauan odotettu päivä, presidentin vierailu. Aamupäivän suurin osa meistä teki ihan normaalisti töitä, kun muut vielä tekivät viime hetken järjestelyjä. Minä olin pellolla kitkemässä rypäleistä ylimääräisiä versoja pois. Kaikki varressa sekä noin viiden kasvupisteen ulkopuolella olevat versot tuli poistaa, jotteivat ne vie energiaa pääversoilta. Päivä oli todella kuuma! Hikoilin pellolla enkä oikein tiennyt tulisiko minunkin olla asemalla kun presidentti tulee.. Muutaman tunnin jälkeen näin kun joukko toimittajia sekä ”silmäätekeviä” oli alemmalla pellolla kuvaamassa presidentin vierailua. Olin punainen kuin rapu sekä hiestä märkä ja mietin, että en ehkä halua tällä tavoin päätyä uutiskuvaan. Lähdin kiertämään peltoa toista kautta, josko löytäisin toisen reitin sisälle hieman siistiytymään. Kiersin peltoa kun huomasin yhtäkkiä jonkin liikkuvan ja noin metrin mittainen käärme luikerteli jalkojeni vierestä. Säikähdin, vaikka tiesin etteivät ne ole myrkyllisiä. Samalla huomasin myös, ettei sitä kautta pääsekään kiertämään takaisin asemalle, joten jouduin palaamaan ja odottelemaan paahteessa vielä hetken, joilloin näin että seurue siirtyi toiseen paikkaan. Pääsin siis palaamaan rauhassa asemalle ja matkalla löysin vielä Angelan, joka oli päätynyt valokuvaajaksi tapahtumaan. Menin sisälle ja siellä minua viittoiltiinkin tulemaan huoneeseen, jossa kaikki olivat ja jossa oli tarjolla, tietysti omatuotettua viiniä sekä pientä syömistä. Sitten alkoi hikoiluttaa vielä enemmän, Juan halusi esitellä minut presidentille! Naama punaisena ja selkä hiestä märkänä Juan esitteli minut ja  Angela oli tulkkina. Kaikki meni hyvin, hän kysyi vain, että kauanko olen ollut täällä ja pidänkö paikasta. Olin, että si si, muy bien. Kyllä kyllä, todella paljon. Olin kyllä hieman ihmeissäni ettei edes presidentti puhunut englantia, mutta monet sanoivat jälkikäteen hieman nolona..”niin tyypillistä Galiciassa.. ”. Tilaisuuden jälkeen Juan kiitteli vielä koko henkilökuntaa, kaikki oli mennyt hienosti. Ja minä olin ollut kuulemma hyvä eksoottinen lisä koko hommaan! Hahh!

 

Maanantaista 16.5. keskiviikkoon 18.5.

Oletus
Maanantaista 16.5. keskiviikkoon 18.5.

Maanantaina pääsinkin sitten tekemään laboratoriossa ihan itse DNA määritelmän kahdesta lajikkeesta! Olinkin jo pitkään odottanut milloin saan kokeilla! Maria teki ne samat kaksi myös. Minä siis harjoittelin, mutta tein kaiken niin kuin oikeastikin.

Aluksi otimme pakkasesta näytteet, jotka tarvitsimme. Otin molemmista näytteistä (lehdistä) palat näyteputkeen pihdeillä. Pihdit oli tärkeä desinfioida näytteiden välissä. Sen jälkeen ne laitettiin nestemäisen typen sekaan jäätymään hetkeksi. Tämän jälkeen putkiloon laitettiin metallikuula ja putket laitteeseen joka sekoitti niitä lujaa. Tämän jälkeen sekaan laitettiin nestettä pipetillä, jonka jälkeen ne laitettiin taas sekoittumaan laitteeseen. Sitten näytteitä pidettiin noin 20 minuuttia 65 asteen lämpötilassa, välillä kevyesti ravistaen putkiloita. Tämän jälkeen pipetillä siirrettiin kaikki nestemäinen mikä mahdollista toiseen näyteputkeen, jossa oli suodatin. Sitten näytteet laitettiin koneeseen, joka pyöritti niitä kovasti, jolloin kaikki neste meni putken toiseen päähän jättäen kasvin osat suodattimen toiselle puolelle. Sitten suodatin osa otettiin pois, lisättiin taas jotain nestettä ja sekoitettiin. Taas neste siirrettiin toiseen putkiloon, jossa oli suodatin. Ja taas ne laitettiin koneeseen, joka pyöritti nesteen suodattimen läpi toiseen päähän putkiloa. Tätä toistettiin vielä muutamia kertoja, joiden välissä lisättiin taas erilaisia nesteitä. Ihan tarkkaan en osaa edelleenkään sanoa mitä nesteet olivat, mutta ideana oli siis irrottaa näytteistä nukleiinihapot. Ihmeen hyvin jo muistin mitä missäkin vaiheessa piti tehdä, olinkin kyllä jo seurannut useamman kerran kun Angela ja Maria olivat tehneet sitä. Ja tietysti Maria neuvoi koko ajan mitä tehdään. Iltapäivällä prosessi oli valmis, jonka jälkeen katsoimme koneelta tulokset. 2 mikrolitraa jokaista näytettä erikseen laitettiin laitteeseen, joka analysoi ne ja tulokset tulivat tietokoneelle. Taas sai ihmetellä teknologiaa! Oli kyllä todella mukava päivä!! Ja minunkin näytteeni onnistuivat!! Niissä oli paljon DNA:ta!

WP_20160516_001

Tiistaina meillä olikin vapaapäivä. Oli Galician virallinen pyhäpäivä kirjailija Rosalia de Castron kunniaksi. Hän oli kuulemma yksi merkittävimpiä galicialaisia kirjailijoita ja runoilijoita. Vietin vapaapäivää puistossa kävellen ja ottaen aurinkoa. Mukavaa!

Keskiviikkona sainkin sitten taas uuden kokemuksen, nukuin nimittäin elämäni ensimmäistä kertaa pommiin! Kamala tunne kun heräsin ja katsoin kelloa, se oli 7:34 ja 7:30 olisi pitänyt jo olla siellä mistä kyyti lähtee! Paniikissa laitoin viestiä Angelalle, joka olikin yrittänyt jo soittaa. Hän oli taas kerran niin mukava, että otti oman autonsa ja haki minut. Loppujen lopuksi kaikki meni hyvin, sillä emme olleet kuin 15 minuuttia myöhässä. Eikä kukaan siellä ollut edes pahoillaan, paitsi minä! He sanoivat, että sattuuhan näitä, Emilia kuulemma joutuu suht usein tulemaan omalla autolla yksin kun on tullut hieman kiire.. Sainpahan ainakin toistaa käytännössä harjoittelemiani sanoja, lo siento! (olen pahoillani!)

Muuten keskiviikko jatkuikin sitten siivouspäivän merkeissä. Asemalle oli tulossa perjantaina Galician presidentti. (?!) Aseman johtaja, kiivasluonteinen Juan halusi, että joka paikka kiiltää kun tämä kunniavieras saapuu. Suurin osa työntekijöistä oli hieman huvittuneita hässäkästä mikä tulevasta vierailusta aiheutuu, mutta kaikki tekivät parhaansa, vaikkakin jotkut ehkä hieman irvistellen. Sisältä siivottiin toimistot, joka ei ollut ollenkaan turha homma, eikä tullut yhtään liian myöhään! Pihalla kadut pestiin ja kasvihuoneiden pöytiä oli jynssätty koko viikko! Minä siistin aulan kasveja ja köytin niitä tukikeppeihin, jotta ne näyttäisivät hieman paremmilta. Myös viinikellari ja siellä sijaitseva laboratorio ja paikka, jossa syksyllä laitetaan viinit valmistumaan siivottiin perusteellisesti. Niin sanottua oikeaa työtä emme ehtineet keskiviikkona sitten enää tehdäkään.

 

Viikonlopuista lähikylissä

Oletus
Viikonlopuista lähikylissä

 

Haluan hieman kertoa elämästä työn ulkopuolellakin, koska sitäkin nimittäin on! Viikko sitten viikonloppuna kävimme Angelan kanssa lähikylässä, Allarizissä, satoi vettä kaatamalla mutta hauskaa oli silti! Kylä oli ihana, tiet ja rakennukset olivat suurimmaksi osaksi siinä ulkoasussa kuin ne oli rakennettukin, suurista kivistä. Ja teistä sekä rakennuksista pidetään edelleen huolta ja niitä kunnostetaan, mikä on hieno asia!

WP_20160507_004

Boi, eli härkä.

Kylässä yksi suuri juhla on härkiin liittyvä. (Tai voi olla, että näin on jokaisessa espanjalaisessa kylässä.) Mutta tässä kylässä tarina menee niin, että keskiajalla kristittyjen vaeltaessa kirkkoonsa juutalaisia oli kerääntynyt kaduille solvaamaan kulkuetta. Tästä suivaantuneena eräs mies, Xan de Arzúa otti härän ja ratsasti sillä väkijoukkoon heitellen muurahaisia ja tuhkaa solvaajien päälle. Tätä tapahtumaa kunnioittaakseen kylässä järjestetään joka vuosi juhla, jossa päästetään härkä juoksemaan pitkin katuja ihmisten sekaan. Että näin. Juhlinta kestää viikon ja on kuulemma käymisen arvoinen. Ja itseasiassa bailut alkavatkin muutaman viikon päästä. Ehkä menemme katsomaan joku päivä. Mutta sen härkäosuuden jätän väliin.

Galicia on hyvin vuoristoinen alue. Niin tässäkin kylässä, kuin myös Ourensessa, oli mäkiä joka puolella. Ei tarvinnut edes kovin ylös kävellä kun olimme jo sen verran korkealla, että näimme kylän! Maisemat oli ihan hienot!

Seuraavana päivänä menimme uudestaan lähelle samaa kylää vaeltamaan. Nyt ei enää satanut vettä ja aurinkokin näyttäytyi. Menimme läpi metsien ja pienten kylien, oli todella mukavaa! Täällä on paljon hyvin merkattuja vaellusreittejä ja vaellus hyvin yleistä yleensäkin. Ja syystäkin! Mahtavat puitteet siihen! Ja noin kahden tunnin tarpomisen jälkeen olo oli kiitollinen.

 

 

Mutta tarpominenhan ei loppunut siihen. Viikko sen jälkeen eli viime lauantaina ilmoittauduimme yövaellukselle. Lähdimme noin kymmenen aikaan illalla Ourensesta ryhmän kanssa, jossa oli kaksi opasta ja meidän lisäksi 12 muuta osallistujaa. Kävelimme metsäisiä teitä ylös vuoristoa noin 4 km, josta näimme öisen kaupungin. Ja arvatenkin, oli hienoa! Ja muutenkin erikoinen kokemus tehdä tuollainen kävely yöllä otsalamppujen valossa! Palasimme eri reittiä takaisin ja matkaa kertyi kuulemma n. 10 km. Taas sai olla ylpeä itsestään! Ja Angela todella tykkää liikkua, niin kuin minäkin! Sillä olimme jo ilmoittautuneet seuraavaksi päiväksi hyväntekeväisyys vaellukselle puolen tunnin ajomatkan päässä olevaan kylään!

WP_20160514_001

Ourensen valot

Lähdimme siis sunnuntai aamuna ajamaan kohti Luintraa. Paikan päällä oli jo paljon ihmisiä, ja meille annettiin rintaan kiinnitettävät numerolaput ja hetken jo mietimme, että ei kai tämä ole mikään juoksukisa..! Mutta ei, vaellus oli Punaisen ristin ja paikallisten järjestöjen järjestämä varainkeruu-tapahtuma, jossa osa varoista meni paikallisten nuorisotalojen ylläpitämiseen. Eli hyvä syy mielestäni! Jos sellaisen nyt erikseen edes tarvitsee!

Jo alkumatkasta maasto oli haastava, oli hyvin jyrkkää alamäkeä, joka oli paikoin liukas mudasta ja lehdistä. Mutta haastavin osuus oli vasta edessä.. Noin 8 km ylämäkeä.. Jossain vaiheessa matkaa mietin kyllä, että onkohan minusta tähän, jyrkät nousut olivat nimittäin raskaita! Mutta taistelin itseni ylös ja jossain vaiheessa maasto oli hieman tasaisempaa ja pystyin jälleen keskittymään hienoihin maisemiin.

Loppujen lopuksi matkaa kertyi 16 km ja kyllähän se tuntui taas aika hyvältä kun pääsi perille! Ja täytyy sanoa, että Angela on hyvin kannustava ja inspiroiva henkilö! Olen todella iloinen, että tutustuin häneen, koska hänen kanssaan olen saanut jo paljon sellaisia kokemuksia mitä yksin ei olisi tullut ehkä saatua! Eli siis hienojen maisemien ja kunnonkohotuksen lisäksi olen saanut myös hienon ystävän!

 

Keskiviikosta 11.5. perjantaihin 13.5.

Oletus

Keskiviikkona meillä oli taas eräänlainen viinikonferenssi. Samantapainen kuin aiemminkin oli, nyt vain eri paikassa ja aiheena oli espanjalaisten ja lähinnä galicialaisten viinien ulkomaan vienti. Angela tulkkasi minkä ehti ja sen verran siitä selvisi, että paikallisten kauppojen ja ravintoloiden myynti on laskenut hurjasti ja tarvittaisiin keinoja saada sekä paikalliset, että ulkomaiset yritykset ostamaan Galiciassa tuotettuja viinejä. Ja keskustelua oli kuulemma siitä millä tavalla se olisi järkevää. Tulisiko myydä pienempiä eriä kalliimmalla vai suurempia eriä halvemmalla. Sekä myös valmistuskustannuksista käytiin keskustelua. Angela kertoi, että he (espanjalaiset siis yleensä ottaen) ovat hieman tyhmiä, koska he myyvät ns. valmista tavaraa ulkomaille, mm. Italiaan, jossa italialaiset pullottavat viinit ja laittavat omat etikettinsä pulloihin. Ja pienellä jossain lukee, että valmistettu Espanjassa, mutta paremman tuoton saavat Italialaiset. Eihän siinä tosiaan ole mitään järkeä kun kerran täälläkin pullotetaan ja on olemassa paljon pieniä tuottajia, jotka voisivat tehdä sen ja ottaa siten kaiken tuoton itselleen. Ihan ei tullut selväksi miksi käytäntö on kuitenki se mitä on..? Ehkä se on sitten kustannuskysymys. Ja lopussa taidettiin käydä pieni tappelukin siitä, että työntekijöiden oloja ei kuunnella eikä kunnioiteta, että mitä meinaavat tehdä tilojen omistajat asian suhteen. Hyvä hyvä! Omista oikeuksista tulee pitää kiinni!

WP_20160511_001

Viinikonferenssista (näyttää niin kuin ketään ei olisi paikalla, mutta oli siellä! Katsomo viettää…)

Täällä työskennellessäni olen kyllä välillä ihmetellyt ihmisten suhtautumista tiettyihin asioihin. Niin kuin jo joskus aiemmin kerroin, taukoja ei 7 tunnin aikana pidetä kuin yksi noin 20 minuutin mittainen. Ja vaikka aika meneekin nopeasti, eikä niitä taukoja niin mietikään niin kyllä itseäni ja muitakin työntekijöitä kuunnellen, aika poikki on yleensä iltapäivällä! Monesti on aika heikko olo ja pari tuntia ainakin menee siitä selviytyä. Ja tänään taas ihmettelin kun työpäivän jälkeen eräs laboratoriossa työskentelevä tyttö, joka kulkee samalla kyydillä, sanoi, ettei ehtinyt syödä koko päivänä! Siis mitä?!! Et ehtinyt syödä? Itsekin olen sen joskus kokenut työskennellessäni pienessä kaupassa yksin, että joskus kesken syönnin voi tulla asiakkaita ja syöminen voi olla vaikeaa, mutta että laboratoriossa, jossa ei käy asiakkaita..? Täytyyhän tällaisille perusasioille löytyä aikaa! En oikein ymmärrä miksi ihmiset eivät uskalla pitää kiinni omista oikeuksistaan.. Onko se pelkoa siitä, että menettää työpaikkansa jos pitää tauon?! Eihän se nyt niin voi mennä.. Ja jos siihen kelkkaan lähtee niin siellä suossa sitä sitten ollaan. En ole tarkemmin täällä kysellyt mitä mieltä ihmiset yleensä ovat näistä asioista, mutta aion jossain vaiheessa ottaa asian esille.

Torstaina meillä oli taas vuorossa joka viikkoinen tarkistus missä vaiheessa kasvua rypäleet olivat. Ja hauskaa oli se, että satoi kaatamalla vettä koko kolme tuntia kun olimme pellolla. Mutta ei se haitannut, meillä oli oikeasti hauskaa! Tällä hetkellä kasvu on pysynyt aika lailla samassa, tämä vaihe (G) on kuulemma sellainen, joka kestää pidempään.

Iltapäivällä olimme laboratoriossa, jossa Maria otti taas näytteitä eri lajeista ja testasi niiden DNA pitoisuudet. Minä seurasin hetken aikaa ja menin sitten kasvihuoneelle laittamaan tukikeppejä rypäleihin. Kasvihuoneella työskenteli myös Tino ja nyt kun meillä ei ollut Angelaa tulkkina meidän oli vain yritettävä ymmärtää toisiamme.. Ja loppujen lopuksi keskustelimme matkustamisesta ja siitä miten kylmä Suomessa on! Hän kertoi, että hän tykkään vaimonsa kanssa matkustella, että he ovat kesällä menossa Italiaan ja kuinka hieno paikka Costa Rica on, kuulemma todella rentoa elämää! Minä näytin kartalta Kajaanin ja kerroin pakkasista ja lumesta. Eli, kyllä, vaikkei samaa kieltä ollutkaan näinkin paljon pystyimme vaihtamaan ajatuksia! Mukavaa!

Perjantaina olimme taas aamusta laboratoriossa, jossa Angela ja Maria tekivät taas saman DNA määritelmän. Eri lajikkeista kylläkin. Minä luin samalla englanninkielisestä kirjasta kasvitaudeista. Muun muassa rypäleisiin tulevista sienitaudeista. Oli todella mielenkiintoista, joskin hieman haastavaa, mutta käänsin sanoja netin sanakirjalla sitä mukaan kun en ymmärtänyt. Aikaisemmin päivällä Emilia oli näyttänyt pihalla koristeena kasvavista rypäleiden lehdistä, kahdenlaista sienen aiheuttamaa viotusta. Toisessa oli merkkejä sienitaudista nimeltä Black rot ja toisessa Powdery Mildew. Luin kirjasta Black rotista. Ja tässä se mitä ymmärsin.

WP_20160512_007

Vasemman puoleisessa lehdessä Black rotin aiheuttamaa viotusta ja oikean puoleisessa Powdery Mildewin.

Se on yleinen itäisessä Amerikassa, osissa Eurooppaa, Etelä-Amerikassa sekä Aasiassa. Tauti kehittyy parhaiten kun ilmasto on kuuma ja kostea ja se iskee kaikkiin osiin kasvissa, pahiten hedelmiin. Sieni voi talvehtia maan alla, tartunnan saaneissa versoissa jopa kaksi vuotta. Tärkeää ennaltaehkäisyä on alueiden siistinäpito sekä tietysti huolellinen puhdistus jos tautia on ollut aikaisemmin. Suositeltavaa on polttaa taudin saaneet kasvinosat, jotta voidaan paremmin välttyä uudelleen sairastumiselta. Yksi tärkeä asia on löytää oikeanlainen kasvupaikka oikealle lajikkeelle. Jotkut lajikkeet ovat herkempiä sairastumaan sienitautiin kun olosuhteet ovat sopivat. Myös pellon hyvä sijainti on tärkeää. Paikka, jossa rypäleet saavat mahdollisimman paljo auringon valoa ja jossa ilma kiertää hyvin. Monet kasvattavat rypäleet rakennelmiin, (joka kirjassa kuvattiin sanalla trellising) jotka pitävät rypäleet korkeammalla irti maasta, jolloin vältytään kosteudelta ja taudeilta paremmin. Torjunta-aineita sienitauteja vastaan on monenlaisia, mutta on tärkeää ymmärtää sienen elinkaari ja kasvu- sekä lisääntymistapa, sillä väärään aikaan laitettu torjunta-aine voi tehdä sienestä vastustuskykyisen. Myös luomulaatuisia tapoja on, kuten esimerkiksi kupari, (Cu, ei kuparilanka) joka luetaan luomulaatuiseksi vaikkakaan se ei häviä maaperästä. Se kuitenkin pitää taudin kurissa. Kirjassa oli myös, että jokaisen alueen tulisi kehittää oma sienientorjuntaohjelmansa, sillä riippuen lajikkeesta, maaperästä sekä ilmastosta, kasvitaudit vaihtelevat sen mukaan. Tämän enempää en ehtinytkään lukea/kääntää, kun Tino tuli sanomaan, että kasvihuoneessa täytyisi laittaa, niin ne aiemmin meidän istuttamat, kuin myös sitä edelliset taimet tiiviimmin ja lisätä kasvualustaa kaikkiin kennoihin. Menin siis sinne. Ja oli mukavaa, kun sai taas vaihtelua tekemiseen! Vaikka tietysti hieman harmitti tehdä sama työ kahdesti… Mutta ihmiset ovat siellä niin mukavia, että ei kukaan sanonut, että olipa huonosti tehty, sanottiin vaan, että täytyy tehdä paremmin!